Raha on vaihdon välineenä käytettävä omaisuuden muoto. Raha on maailmanlaajuisesti käytettävä maksuväline, jonka voi vaihtaa tuotteisiin ja palveluihin, eli rahalla voi ostaa asioita. Rahaa on olemassa monessa eri valuutassa, mutta yhteistä kaikilla on se, että ne ovat muunnettavissa toisiksi valuutoiksi. Tämä perustuu yleiseen sopimukseen rahasta arvon säilyttäjänä. Rahan arvo on kuitenkin täysin sopimuksenvaraista. Rahalla pyörivää taloutta, eli sellaista taloutta jossa raha on kaikissa tilanteissa yleisesti hyväksytty vaihdannan väline, kutsutaan rahataloudeksi.

Mitä raha on?

Aiemmin raha on ollut konkreettista käsin kosketeltavaa materiaa, mitä käteinen toki edelleenkin on. Suurin osa rahasta on nykyisin kuitenkin aineetonta, eli käytännössä numeroita pankkien järjestelmissä. Raha on siitä mielenkiintoinen asia, että samaan aikaan kun se on jonkun varallisuutta se on jonkun velkaa. Tämä johtuu siitä, että rahaa syntyy pääasiassa siten, että pankki myöntää luottoa asiakkailleen. Näin ollen rahataloudessa liikkuva raha riippuu luottojen kysynnästä, mutta rajattomasti luottoja ei myönnetä pankkien asiakkaille. Keskuspankkijärjestelmä pyrkii säätelemään liikkeelle laskettavan rahan määrää, sillä mikäli rahaa on liikkellä loputtomasti, alkaa rahan arvo laskea eli kärsiä inflaatiota. Inflaatiossa elämisen kustannukset, tuotteiden ja palveluiden hinnat sekä ihmisten palkat alkavat nousta. Toki tätä tapahtuu myös niin sanotun korkeasuhdanteen aikana, mutta inflaatiossa rahan arvo käytännössä romahtaa saavuttaessaan tietyn pisteen. Hyvä esimerkki inflaatiosta on Saksa, missä ensimmäisen maailmansodan jälkeen painettiin niin paljon rahaa, että se johti hyperinflaatioon minkä seurauksena raha oli lopulta arvotonta. Tuolloin ihmiset muun muassa polttivat seteleitä takassa, sillä se oli edullisempaa kuin polttopuiden ostaminen. Nykyisin Saksassa rahan arvo on kuitenkin linjassa muun maailman kanssa.

Miten raha käyttäytyy rahataloudessa?

Se voi olla hieman hankalaa ymmärtää, miten raha on aina velkaa jollekin. Henkilö, kenellä on käteistä lompakossaan tuskin kokee olevansa saatavia vailla oleva velkoja, mutta käteinen on keskuspankin velkaa käteisen haltijalle. Kun henkilö puolestaan tallettaa omia varojaan pankkiin, on pankki henkilölle velkaa talletuksen verran. Vaikka rahan määrä taloudessa kasvaa, kun pankki myöntää asiakkailleen luottoja, vastaavasti rahan määrä rahataloudessa vähenee, kun velallinen maksaa luottoansa takaisin velkojalle. Lisäksi luotonsaaja maksaa velkojalleen eli pankille takaisin hieman enemmän mitä hän pankilta lainasi, sillä pankit asettavat lainoilleen korkoja ja palvelumaksuja, joilla pankit kustantavat omat liiketoimintansa. Kun velallinen on maksanut pankille velkansa takaisin, poistuu tämä rahasumma sekä pankin saatavista että velallisen veloista. Näin ollen kertaalleen luotoksi myönnetty raha ei jää pyörimään rahatalouteen, vaan kyseinen summa ikäänkuin kuittaantuu pois maailman rahataloudesta.